Ei oltu ainoita, jotka suuntasivat katsomaan eilisiä avajaisia, mielettömät ihmismassat vyöryivät Turun Aurajoen vartta pitkin. Lähdettiin liikkeelle ilmeisesti aika myöhään, meidän paikoilta ei pahemmin itse showta nähnyt, jotain kyllä, mutta ei kyllä mitään pakkasessa värjöttämisen arvoista. Ilotulitukset olivat kyllä harvinaisen komiat. :-) Ja illan ruuat olivat herkullisia, erityisesti yllättätti alkuruokana ollut metsäsienikeitto - minä kun en perinteisesti ole sienten ystävä.

Juhlapaikalle massojen mukana vaeltaessa vatsan oikeaa puolta alkoi pistää. Tätä on ilmennyt aiemminkin reipasta tahtia kävellessä ja yleensä auttaa tahdin hetkellinen hidastaminen etanavauhtiin. Tällä kertaa totesin myös vatsalihasten jännittämisen auttavan. Onko kenelläkään ollut vastaavaa? Mietin josko kyseessä olisi supistukset, mutta se olisi kyllä outoa, kun pistäminen ei ole supistusmaista ja välillä helpottuvaa vaan jatkuvaa pistämistä. Toisaalta en tiedä miltä supistukset tuntuvat. Vähän kuin kovan liikuntasuorituksen aikana voi alkaa yläkylkeen pistää, mutta tällä kertaa tuntemukset ovat olleet paljon alempana, n. navan korkeudella ja aina oikealla kyljellä. Pikkuiselle pistämisestä tuskin oli haittaa, tämä on liikuskellut entiseen tapaansa (ja viime yönä kenties voimakkaimmat potkut tähän asti, kyllä se vaan kasvaa ja voimistuu nopeasti!).

Uni tuli useamman tunnin pakkasvaeltamisen jälkeen hyvin, sammahdin raukeana kuin kynttilä syystuulessa. Tosin unta riitti vain muutamaksi tunniksi, minkä jälkeen uni muuttui pätkittäiseksi ja yö oli yhtä kyljen kääntämistä. Saattoi johtua niin myöhäisestä kolmen ruokalajin illallisesta - yleensä illalla tulee syötyä aika pieniä määriä. Rölli piti äidille [onpa outoa puhua itsestään äitinä... :-) ] seuraa ja potkiskeli säännöllisesti yön aikana.

Pakkasista on siis toivuttu, paleltumia kasvoihin taisi tosin tulla jäädäkseen, pari punaista läiskää tuijotti aamulla peilistä.

rv 22+4