Sikainfluenssan rokotehypetyksen aikana mulla jäi kyseinen piikki olosuhteiden vuoksi ottamatta. Silloin asia harmitti, ja piti käydä piikki hakemassa, mutta se on jäänyt. Viime aikoina taas on kovasti kohuttu kyseisen rokotteen yhteydestä narkolepsiaan, ja nyt yhteys on vihdoin asiantuntijoidenkin myöntämä. Toistaiseksi raskauden aikana olen kieltäytynyt kyseisestä piikistä, mutta pitäisikö asiaa sittenkin vielä harkita? Tuskin kummallakaan tapaa (rokotteen ottamalla tai jättämällä) tekee vauvalle haittaa todennäköisyyksien ollessa niin pieniä, mutta mutta... Suo siellä, vetelä täällä.

Moniko raskaanaolija on ottanut tai aikoo ottaa kyseisen influenssarokotteen, tai mitä mieltä lukijat ylipäänsä olette asiasta?

Tänään poksahti täyteen 24 viikkoa raskautta (no okei, raskautta vasta 22 viikkoa, blame the system) ja laskentatavasta riippuen viimeisen raskauskolmanneksen käyntiinpolkaisu. :-) Muistelisin joskus jostain lukeneeni, että näillä viikoilla syntyneiden vauvojen selviytymistodennäköisyys olisi peräti 50%. Uskomatonta! Meidän pikkuinen on kaikessa pienuudessa jo niin iso, että voisi noinkin hyvillä prosenteilla selviytyä masun ulkopuolella. Toki vakavien sairauksien riski olisi yhä kovin suuri (ilmeisesti myös 50% luokkaa), ja kyllä tuntuisi kauhealta tässä vaiheessa lähteä synnyttämään. Viime päivinä onkin ahkerasti tullut googlailtua näillä viikoilla syntyneiden selviytymistarinoita ja tilastoja, ihan kuin vakuutellakseen itselleen, että nyt voidaan jo melkein olla voiton puolella. Toivotaan täydellä sydämellä, että meidän tirriäinen viihtyy yksiössään vielä toukokuuhun (ja tietysti kaikkien teidänkin tirriäiset siellä masuissa omaan eräpäiväänsä).

Seuraava merkkipaalu lienee sitten neljän viikon kuluttua, kun mittariin pamahtaa täyteen 28. viikkoa. Tällöin syntyvän lapsen selviytymisprosentti on peräti 90% ja ilmeisesti selvinneiden todennäköisyys selvitä ilman vakavia sairauksia on samaa luokkaa. Hurjaa, miten jokainen päivä on niin suuri askel eteenpäin. Elämme mullistavia aikoja ystävät hyvät. :-)

rv 24+0

Vihdoin on eräs iso tentti takana, jonka olin jo kuukausia sitten jättänyt roikkumaan. Luettua tuli aika kehnonlaisesti, mutta uskoisin suorituksen menevän kuitenkin läpi ihan kivasti. On aika turha lähteä tässä vaiheessa sen enempää spekuloimaan miten muulla tavalla olisi voinut vastata, koska tänään oli viimeinen yrityskerta. Nyt vaan toivotaan nopeaa tarkistusaikaa, sillä opintotukeni katkeaa ensi kuussa, mikäli suoritus ei ehdi rekisteriin ennen kuun vaihdetta... Senkään puoleen ei silti hätäpäivää, kun kyseisen tuen saa kyllä maaliskuussakin takautuvasti KELA:lta.

Sain myös vihdoin täytettyä KELA:n vanhempainrahakauden, lapsilisän ja äitiysavustuksen hakupaperit. Luin Kela-Kertun palstalta, että pakkauksien valmistaja Reima on ilmoittanut, että todennäköisesti vasta kesän jälkeen syntyneet lapset saavat vuoden 2011 pakkauksen. Joten turha jäädä odottelemaan uutta pakkausta, etenkään kun takeita sen paremmuudesta ei ole. Tykkään kyllä ihan viime vuodenkin paketista, mitä nyt on makuuni vähän väritön. Mutta saahan niitä värillisiä ostettua itsekin, jos haluaa. :-) Meille on siis tulossa tämännäköinen setti:

 

 

rv 23+2

Tänään olimme kolmatta kertaa neuvolassa. Katsottiin yhdessä läpi KELAn papereita ja mukaan saimme tietysti raskaustodistuksen hakemusten mukaan lähetettäväksi. Jännää! Kiva vihdoin saada vauvatavaraa käpälöitäväksi. :-) Verenpaine oli vähän laskenut 113/68, mikä on kuulemma tässä vaiheessa tavallista. Pissanäytteetkin olivat puhtaat. Paino sen sijaan.....

No, kuten arvasinkin, oli kohonnut viime käynnistä oikein urakalla. Kokonaista 5,6kg!! Tajutonta. Viime käynti oli tasan kahdeksan viikkoa sitten (rv 14+6), joten painonnousu tekee 700g viikkoa kohti. Aivan totaalisen masentavaa tässä vaiheessa. Ei kai auta muu kuin sittenkin vähän alkaa tarkkailla mitä suuhunsa laittaa (painonlaskuun en kuitenkaan tähtää)... Lisäksi terveydenhoitajan mittasi sf-mitan (kohdunpohjan korkeuden, 23cm) ja sekin oli jopa yli käyrien normaalirajan. A-P-U-A. Minä kuitenkin olen lyhyt, ei ehkä hyvä huidella noin korkeilla luvuilla. Terkkari koitti lohdutella, ettei tässä vaiheessa vielä tarvitse huolestua, kasvu saattaa tasoittua vielä itsestään. Onneksi virtsanäytteissä ei kertaakaan ole ollut sokeria. Ja iän puolestahan pääsen varmuuden vuoksi sokerirasitustesteihin helmikuussa. Samalla käynnillä kontrolloidaan myös veren vasta-ainepitoisuudet reesusnegatiivisuuden vuoksi. Nyt vain sormet ristiin ja toivotaan että meidän pikkuinen on nimensä veroisesti pikkuinen.

Rölli kiltti, älä kasva vielä kovin suureksi, ehdit kasvaa mielinmäärin sitten äidin vatsan ulkopuolellakin...!

 

rv 22+6

Pitkän luentotauon jälkeen tuntui hassulta palata koulun penkille. Meillä on miehen kanssa muodostunut aivan oma, ei-niin-terveellinen vuorokausirytmi*, joten pakollinen aamuluento tuotti vaikeuksia. Koulun lisäksi alkoivat -

NE kysymykset:

- "Heeei, näänkö mä ihan oikein...?!" antaa merkitseviä katseita vatsan suuntaan.

- "No tota juu, kyllä sä näet ihan oikein. Varmaan vaikee olla näkemättä." vähän vaivaantunut naurahdus.

- "ONNEKSOLKOON!!! Vähän tsekkailin sun vatsaa kun menit aiemmin ohi. Ihanaa, tulee lisää vauvoja laitokselle. Mitkä fiilikset? Koska laskettu??"

- lisää vaivaantunutta naurua "Kiitos, tosi mukavilla fiiliksillä ollaan, vauvan pitäisi syntyä toukokuussa."

jne. Kaiken kaikkiaan ihan hyvänhenkistä jutustelua, mutta hämmennyin ihan täysin kun kysyjä hyppäsi silmien eteen ja saman tien asiaan. APUA. Kyllä tässä on vielä opettelemista. Kiusaannun hirveästi, etenkin, jos kyseessä on hyvänpäiväntuttu. En ole vielä kovin sinut julkisen raskaanaolon kanssa - vaivaannun aina kun kysytään (ja voi, useita kertoja päivässä samaltakin kysyjältä) "miten maha voi??" tai "mikä fiilis nyt on??" Tekisi mieli sanoa, että siinähän se maha voi paksusti kuten näkyy, vähän kyllä pierettää, ja ei, en ole tullut katumapäälle vaan fiilikset vauvasta ovat oikein innostuneet ja positiiviset, vaikka alkuun vähän jännitinkin ja erehdyin sanomaan sen ääneen. Ja kuinka monesti olenkaan jo kohdannut yllätyksenomaisesti käden vatsaltani (takuuvarma keino saada minut sekä häkeltymään, että tuskastumaan, enkä ollenkaan henno ilmaista itseäni tarkoituksenmukaisesti eli kiljaise NÄPIT IRTI. Tätä siis tapahtuu niidenkin ihmisten toimesta, joille olen alkuraskaudessa sanonut, että stressaan ihmisten vatsankoskettelua. Onko muilla samaa ongelmaa? Raskaus ei ole sairaus, mutta sairastuuko raskaanaolevan ympäristö? :-D

 

*) Hesarissa oli viime viikolla juttu äidin unirytmin vaikutuksesta lapsen kehitykseen. Artikkelin mukaan äidin raskauden aikaiset unihäiriöt vaikuttavat sekä lapsen vuorokausirytmiin, että lisäävät äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä ja alavireistä mielialaoireilua, mitkä taas altistavat vauvat epäsensitiiviselle äitiydelle. Väsynyt ja masentunut äiti ei jaksa samalla johdonmukaisuudella paneutua lapsen unirytmin löytämiseen, mikä voi pitkittää lapsen univaikeuksia. Tähän voisi varmaan lisätä, että väsyneen ja masentuneen äidin vanhemmuus voi helposti kärsiä kyllä muutenkin - yleensä tällaisessa tilanteessa olevan henkilön on vaikea suuntautua vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa siten kuin normaalisti voisi, ja tämä tietenkin on haitallista pienelle vauvalle.

Mulla on ollut jonkun verran univaikeuksia raskauden aikana, mutta ei sillä tavalla, että olisin juurikaan niistä kärsinyt. Välillä en saa unta, ja pyörin sängyssä tunteja, ja taas tunteja. Välillä taas havahdun siihen, että olen puolihereillä, täysin tokkurassa ja mietin ihan sekavia enkä ole varma kuinka kauan olen ollut hereillä. Vauvan ja itseni takia pitäisi koittaa saada säännöllinen elämänrytmi ja sen myötä säännöllinen unirytmi - ei ehkä tarvitse tehdä vauva-ajasta rankempaa kuin sen tarvitsisi olla. Toivottavasti tämä opiskelija selviää tehtävästä, sillä on kovin vaikea mennä aikaisin nukkumaan, kun voisi tehdä vielä jotain kivaa, eikä ole pakottavaa tarvetta herätä aikaisin... Kenties nyt on tsäänssejä; jo iltapäivällä olen ollut ihan naatti ja valmis unille; reippaana tyttönä kuitenkin päätin taistella kiusausta vastaan, josko saisin unirytmiäni hieman lapsiperheen arkeen sopivammaksi.

 

rv 22+5