Kiitos Jiille blogitunnustuksesta. :-)

Täällä on bloggailun suhteen vietetty hiljaiseloa. En voi vedota kiireisiinkään, kun olen letkeästi rentoillut tekemättä koulujuttujen eteenkään juurikaan vaivaa (yhden tentin tässä ajassa olen sentään saanut tehtyä). Ollaan miehen kanssa pelailtu molempien vanhoja lapsuuden videopelejä ja hauskaa on ollut! Ollaan me leikitty myös käytettynä ostamallamme dopplerilla, ja pieni Röllimme on ollut leikissä mukana eli sykkeet on kuuluneet mukavasti.

Eilen oli neuvola ja siellä saimme aika yllättäviä uutisia. Veriseulassa oli tietenkin tarkistettu mun veriryhmäni, enkä sitä aiemmin ole koskaan kuullut. Nyt sitten selvisi, että olen O-, eli reesusnegatiivinen! Kumma juttu, etteivät vanhempanikaan tätä tienneet, olen kuitenkin ollut lapsuudessani leikkauksessa sekä nielu- että kitarisojen vuoksi.

Käytännössä mun veren punasoluissa ei ole kumpaakaan A- tai B-antigeeneistä, eikä mulla ole myöskään rhesus-antigeeniä. Näistä syistä mun elimistö muodostaa näille antigeeneille vasta-aineita, mikäli niitä eksyisi mun vereen. Mun veri on siis valikoivinta mahdollista tyyppiä, ja mikäli joskus tarvitsen verensiirtoa, voin ottaa vastaan vain oman ryhmäni verta. Suomessa 4-5%:lla ihmisistä on sama veriryhmä kuin mulla ja muualla maailmassa luku on monesti paljon pienempi, joten parempi olla joutumatta onnettomuuksiin matkustaessa, jaiks. Mun veriryhmän veri taas kelpaa kaikille muille veriryhmille ja on siksi tärkein verenluovutusryhmä, koska tätä käytetään hätäverenä esim. onnettomuuksien uhreilla kun veriryhmää ei vielä tiedetä ja tarvitaan pikainen verensiirto. Pitääkin raskauden ja imetyksen jälkeen aloittaa säännöllinen verenluovutus...

Äidin reesusnegatiivisuudesta saattoi ennen olla ongelmia ensimmäisen raskauden jälkeisissä raskauksissa (mikäli vauva oli ollut reesuspositiivinen), koska äidin veressä oli ensimmäisen raskauden jäljiltä vasta-aineita esikoisen reesustekijää kohtaan. Tällöin äidin veri "hyökkää" uuden vauvan reesustekijää vastaan. Nykyisin ei pitäisi tulla ongelmia, sillä äidin mahdollisia vasta-ainepitoisuuksia seurataan raskauden aikana ja vasta-aineiden muodostumista vastaan on olemassa rokote. Esikoisen kohdalla vaaraa ei ollut ennenkään, sillä äidin ja lapsen veret kohtaavat vasta synnytyksessä, minkä jälkeen vasta-aineiden muodostuminen mahdollistuu. Vaara oli siis myöhempien lasten kohdalla. Nyt tosiaan joudun kaksi ylimääräistä kertaa verikokeisiin raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen vauvan veriryhmä selvitetään. Mikäli vauva on reesuspositiivinen, niin mulle annetaan kankkuun pistos, joka estää vasta-aineiden muodostumisen eikä ongelmaa pitäisi olla seuraavassakaan raskaudessa.

Muuten neuvolassa kaikki mainiosti, vauvan sykkeet saatiin kuulla heti kun opiskelija laittoi anturin vatsan päälle. Tällä kertaa sykkeet olivat 147-158. Oma verenpaineeni oli 122/76, hb 125 ja virtsassa ei sokereita. Painon nousustakin sain positiivista palautetta, paino noussut n. 100g viikkovauhdilla, mikä kuulemma hyvä.

Seuraava neuvolakerta vasta rakenneultran jälkeen tammikuussa. Jännää. :-)

rv 15+1