Moniko raskaanaolija on ottanut tai aikoo ottaa kyseisen influenssarokotteen, tai mitä mieltä lukijat ylipäänsä olette asiasta?

Seuraava merkkipaalu lienee sitten neljän viikon kuluttua, kun mittariin pamahtaa täyteen 28. viikkoa. Tällöin syntyvän lapsen selviytymisprosentti on peräti 90% ja ilmeisesti selvinneiden todennäköisyys selvitä ilman vakavia sairauksia on samaa luokkaa. Hurjaa, miten jokainen päivä on niin suuri askel eteenpäin. Elämme mullistavia aikoja ystävät hyvät. :-)

rv 24+0

Sain myös vihdoin täytettyä KELA:n vanhempainrahakauden, lapsilisän ja äitiysavustuksen hakupaperit. Luin Kela-Kertun palstalta, että pakkauksien valmistaja Reima on ilmoittanut, että todennäköisesti vasta kesän jälkeen syntyneet lapset saavat vuoden 2011 pakkauksen. Joten turha jäädä odottelemaan uutta pakkausta, etenkään kun takeita sen paremmuudesta ei ole. Tykkään kyllä ihan viime vuodenkin paketista, mitä nyt on makuuni vähän väritön. Mutta saahan niitä värillisiä ostettua itsekin, jos haluaa. :-) Meille on siis tulossa tämännäköinen setti:

rv 23+2

No, kuten arvasinkin, oli kohonnut viime käynnistä oikein urakalla. Kokonaista 5,6kg!! Tajutonta. Viime käynti oli tasan kahdeksan viikkoa sitten (rv 14+6), joten painonnousu tekee 700g viikkoa kohti. Aivan totaalisen masentavaa tässä vaiheessa. Ei kai auta muu kuin sittenkin vähän alkaa tarkkailla mitä suuhunsa laittaa (painonlaskuun en kuitenkaan tähtää)... Lisäksi terveydenhoitajan mittasi sf-mitan (kohdunpohjan korkeuden, 23cm) ja sekin oli jopa yli käyrien normaalirajan. A-P-U-A. Minä kuitenkin olen lyhyt, ei ehkä hyvä huidella noin korkeilla luvuilla. Terkkari koitti lohdutella, ettei tässä vaiheessa vielä tarvitse huolestua, kasvu saattaa tasoittua vielä itsestään. Onneksi virtsanäytteissä ei kertaakaan ole ollut sokeria. Ja iän puolestahan pääsen varmuuden vuoksi sokerirasitustesteihin helmikuussa. Samalla käynnillä kontrolloidaan myös veren vasta-ainepitoisuudet reesusnegatiivisuuden vuoksi. Nyt vain sormet ristiin ja toivotaan että meidän pikkuinen on nimensä veroisesti pikkuinen.

Rölli kiltti, älä kasva vielä kovin suureksi, ehdit kasvaa mielinmäärin sitten äidin vatsan ulkopuolellakin...!

rv 22+6

NE kysymykset:

- "Heeei, näänkö mä ihan oikein...?!" antaa merkitseviä katseita vatsan suuntaan.

- "No tota juu, kyllä sä näet ihan oikein. Varmaan vaikee olla näkemättä." vähän vaivaantunut naurahdus.

- "ONNEKSOLKOON!!! Vähän tsekkailin sun vatsaa kun menit aiemmin ohi. Ihanaa, tulee lisää vauvoja laitokselle. Mitkä fiilikset? Koska laskettu??"

- lisää vaivaantunutta naurua "Kiitos, tosi mukavilla fiiliksillä ollaan, vauvan pitäisi syntyä toukokuussa."

jne. Kaiken kaikkiaan ihan hyvänhenkistä jutustelua, mutta hämmennyin ihan täysin kun kysyjä hyppäsi silmien eteen ja saman tien asiaan. APUA. Kyllä tässä on vielä opettelemista. Kiusaannun hirveästi, etenkin, jos kyseessä on hyvänpäiväntuttu. En ole vielä kovin sinut julkisen raskaanaolon kanssa - vaivaannun aina kun kysytään (ja voi, useita kertoja päivässä samaltakin kysyjältä) "miten maha voi??" tai "mikä fiilis nyt on??" Tekisi mieli sanoa, että siinähän se maha voi paksusti kuten näkyy, vähän kyllä pierettää, ja ei, en ole tullut katumapäälle vaan fiilikset vauvasta ovat oikein innostuneet ja positiiviset, vaikka alkuun vähän jännitinkin ja erehdyin sanomaan sen ääneen. Ja kuinka monesti olenkaan jo kohdannut yllätyksenomaisesti käden vatsaltani (takuuvarma keino saada minut sekä häkeltymään, että tuskastumaan, enkä ollenkaan henno ilmaista itseäni tarkoituksenmukaisesti eli kiljaise NÄPIT IRTI. Tätä siis tapahtuu niidenkin ihmisten toimesta, joille olen alkuraskaudessa sanonut, että stressaan ihmisten vatsankoskettelua. Onko muilla samaa ongelmaa? Raskaus ei ole sairaus, mutta sairastuuko raskaanaolevan ympäristö? :-D

*) Hesarissa oli viime viikolla juttu äidin unirytmin vaikutuksesta lapsen kehitykseen. Artikkelin mukaan äidin raskauden aikaiset unihäiriöt vaikuttavat sekä lapsen vuorokausirytmiin, että lisäävät äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä ja alavireistä mielialaoireilua, mitkä taas altistavat vauvat epäsensitiiviselle äitiydelle. Väsynyt ja masentunut äiti ei jaksa samalla johdonmukaisuudella paneutua lapsen unirytmin löytämiseen, mikä voi pitkittää lapsen univaikeuksia. Tähän voisi varmaan lisätä, että väsyneen ja masentuneen äidin vanhemmuus voi helposti kärsiä kyllä muutenkin - yleensä tällaisessa tilanteessa olevan henkilön on vaikea suuntautua vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa siten kuin normaalisti voisi, ja tämä tietenkin on haitallista pienelle vauvalle.

Mulla on ollut jonkun verran univaikeuksia raskauden aikana, mutta ei sillä tavalla, että olisin juurikaan niistä kärsinyt. Välillä en saa unta, ja pyörin sängyssä tunteja, ja taas tunteja. Välillä taas havahdun siihen, että olen puolihereillä, täysin tokkurassa ja mietin ihan sekavia enkä ole varma kuinka kauan olen ollut hereillä. Vauvan ja itseni takia pitäisi koittaa saada säännöllinen elämänrytmi ja sen myötä säännöllinen unirytmi - ei ehkä tarvitse tehdä vauva-ajasta rankempaa kuin sen tarvitsisi olla. Toivottavasti tämä opiskelija selviää tehtävästä, sillä on kovin vaikea mennä aikaisin nukkumaan, kun voisi tehdä vielä jotain kivaa, eikä ole pakottavaa tarvetta herätä aikaisin... Kenties nyt on tsäänssejä; jo iltapäivällä olen ollut ihan naatti ja valmis unille; reippaana tyttönä kuitenkin päätin taistella kiusausta vastaan, josko saisin unirytmiäni hieman lapsiperheen arkeen sopivammaksi.

rv 22+5

Ei oltu ainoita, jotka suuntasivat katsomaan eilisiä avajaisia, mielettömät ihmismassat vyöryivät Turun Aurajoen vartta pitkin. Lähdettiin liikkeelle ilmeisesti aika myöhään, meidän paikoilta ei pahemmin itse showta nähnyt, jotain kyllä, mutta ei kyllä mitään pakkasessa värjöttämisen arvoista. Ilotulitukset olivat kyllä harvinaisen komiat. :-) Ja illan ruuat olivat herkullisia, erityisesti yllättätti alkuruokana ollut metsäsienikeitto - minä kun en perinteisesti ole sienten ystävä.

Juhlapaikalle massojen mukana vaeltaessa vatsan oikeaa puolta alkoi pistää. Tätä on ilmennyt aiemminkin reipasta tahtia kävellessä ja yleensä auttaa tahdin hetkellinen hidastaminen etanavauhtiin. Tällä kertaa totesin myös vatsalihasten jännittämisen auttavan. Onko kenelläkään ollut vastaavaa? Mietin josko kyseessä olisi supistukset, mutta se olisi kyllä outoa, kun pistäminen ei ole supistusmaista ja välillä helpottuvaa vaan jatkuvaa pistämistä. Toisaalta en tiedä miltä supistukset tuntuvat. Vähän kuin kovan liikuntasuorituksen aikana voi alkaa yläkylkeen pistää, mutta tällä kertaa tuntemukset ovat olleet paljon alempana, n. navan korkeudella ja aina oikealla kyljellä. Pikkuiselle pistämisestä tuskin oli haittaa, tämä on liikuskellut entiseen tapaansa (ja viime yönä kenties voimakkaimmat potkut tähän asti, kyllä se vaan kasvaa ja voimistuu nopeasti!).

Uni tuli useamman tunnin pakkasvaeltamisen jälkeen hyvin, sammahdin raukeana kuin kynttilä syystuulessa. Tosin unta riitti vain muutamaksi tunniksi, minkä jälkeen uni muuttui pätkittäiseksi ja yö oli yhtä kyljen kääntämistä. Saattoi johtua niin myöhäisestä kolmen ruokalajin illallisesta - yleensä illalla tulee syötyä aika pieniä määriä. Rölli piti äidille [onpa outoa puhua itsestään äitinä... :-) ] seuraa ja potkiskeli säännöllisesti yön aikana.

Pakkasista on siis toivuttu, paleltumia kasvoihin taisi tosin tulla jäädäkseen, pari punaista läiskää tuijotti aamulla peilistä.

rv 22+4

Meillä on miehen kanssa tänään vuosipäivä ja suuntaamme juhlistamaan sitä Turkuun kulttuuripääkaupungin avajaisiin. Tiedossa on siis suuri tulishow ilotulituksella, tanssilla, ilma-akrobatialla ja musiikilla höystettynä. Tapahtuman jälkeen suunnitelmissa on mennä herkuttelemaan ravintolaan.

Hyvää vuosipäivää rakas!

rv 22+3

Tässä tuorein kuva (rakenneultra) meidän pikkuisesta Röllistämme, rv 21+0 ja painoarvio 422g.

Muutama bodykin ollaan jo pikkuiselle ostettu alennusmyynneistä, lisäksi toinen mamma on kutonut villavaippahousut kestoilua varten. Itsellä on edelleen virkkausprojektina torkkupeitto, vielä puuttuu melkein puolet palasista. Äitiyspakkaustakin saisi jo hakea, mutta odotellaan ensi tiistain neuvolaan asti ainakin, että saadaan tarvittava todistus. Mietittiin alkuun, että jos odoteltaisiin 2011 pakkauksen ilmestymistä, mutta tultiin siihen lopputulokseen, että on mukavampaa kun pakkaus on aikaisin jo hypisteltävänä ja osaa paremmin hankkia tavaraa sen myötä. Lisäksi nykyisen pakkauksen värit ovat ihan ok:t (vaikka tykkäisin vähän värikkäämmästä kyllä), mutta uuden paketin värejä ei voi ennalta tietää. Kun katsoo pakettien historiaa, niin kyllä sieltä löytyy sen verran karmeitakin tapauksia, että ehkä kannattaa pelata varman päälle ja ottaa nykyinen paketti. Ja eihän sitä koskaan tiedä milloin lähtö sairaalaan tulee - ennenaikaisuuttakaan ei voi sulkea pois vaikka se ei onneksi kovin todennäköistä olekaan.

Tässä pikkubodyja; Mikki-bodyt 60cm ja Tutan pingiivi-body 68cm (näyttää tosin reilummalta). Mamman kutomat supersöpöt villavaippahousut vielä huovutusta vailla!

Vatsa on ihan uskomaton möhkäle jo; paitsi ettei vanhat vaatteet oikein enää sovi, niin myös monet liikkeet ovat muuttuneet hankaliksi ja hengästyy pienistäkin ponnistuksista (kuten vaikkapa kodin rappuset). Ja vatsan nykyinen koko taitaa olla vasta alkua, vähän jännittää miten keho sopeutuu muodonmuutokseensa - erityisesti kun ylimääräisenä painolastina on raskautta edeltäneen vuoden aikana kertyneet kilot. Näillä mennään, kiloja ehtii karistella sitten vauvan synnyttyäkin. Luin viime viikkojen tiimoilla tutkimuksesta, jonka mukaan raskauden aikainen kalorivaje olisi yhteydessä lapsen tuleviin ylipaino-ongelmiin. En muista mitä kautta törmäsin tutkimukseen, enkä muista yksityiskohtia, mutta sen verran jäi mieleen, että päätin jättää painostressailun synnytyksen jälkeiseen aikaan. Toki sen verran aion tarkkailla painoa, ettei lähde ihan järjettömiin mittasuhteisiin paisumaan, mutta sallin itselleni normaalin painonnousun, vaikka lähtöpainoindeksi olikin lievän ylipainon puolella.

Masukuva viime sunnuntailta rv 21+4. Kuvassa HM:n supermukavat äitiysfarkut, suosittelen!

Olisin tykännyt laittaa valokuviakin tänne, mutta jostain syystä vuodatus latailee niitä älyttömän kauan, vaikka pienentäisi kuvakokoa. Toivottavasti onnistuu jossain vaiheessa! Muoks. Onnistui, kuten (toivottavasti) huomasitte!

Tällainen kappale lähti meidän talouteen mukaan.

Hullua ajatella, että nyt porskutetaan jo yli puolivälissä raskautta! Vauvan potkut tuntuvat jo todella voimakkaina ja niitä tuntuu tiheästi päivän mittaan. Rakenneultrassa oltiin edellispäivänä. Ultraaja oli tällä kertaa erittäin mukava ja selvitti jatkuvasti vauvan rakenteita meille. Kaikki rakenteet kunnossa ja Rölli kuulemma kasvaa erittäin symmetrisesti viikkoihinsa nähden. Rölli nukkui ultran alkupuolella ja oli paikoillaan, joten rakenteiden tutkiminen oli helppoa ja sen jälkeen saatiin tiirailtua jalkoväliinkin. ;-) Saatiin ultrassa vähän ekstra-aikaa, kun ultraaja halusi vielä kokeilla uutta ultrauslaitetta meillä. Vähän mielissämme jo intoiltiin, että päästäänköhän 3D-ultraan testimielessä, mutta ihan tavallista kuvaa hän meillä kokeili. Tällä kertaa Röllikin heräsi uniltaan ja liikuskeli vatsassa terhakkaasti.

Aloitin joululomalla virkkaamaan Röllille torkkupeittoa ja pipoa. Jossain vaiheessa pitäisi aloittaa perehtymään kestovaippoihin ja vauvojen vessahätäviestintään, sillä ollaan miehen kanssa ajateltu ottaa molemmat käyttöön. :-)

rv 21+2